Hip hei kaikille! Olen palannut tänne jälleen.Olen ollut koko viikon opiskelemassa refleksologian kakkostasoa iltaisin ja päivisin olen touhunnut lasten kanssa.
   Maanantain olin töissä ja tiistaina oli tuo jäsenkorjaajan aika.No,ensin hoitaja käsitteli pojan ihan päästä varpaisiin.Toinen jalka oli sentin lyhempi toista,lantiossa oli voimakas virheasento samoin kuin lapaluissa ja niskassa.Nämä hoitaja hieroi ja aukaisi niistä lukot.Jalat tulivat samanpituisiksi ja koko selkä suoristui samaan linjaan.
  Sitten hän katsoi minua ja totesi,että "nyt olen hoitanut oiretta ja seuravaksi hoidan syyn".Minähän iloitsin,että nyt saadaan pojan ongelmat kerralla nurin,mutta ei.Hoitaja katsoi minua ja pyysi asettumaan selälleni hoitopöydälle.
  Seurasi kaikenkattava selitys pojan käyttäytymiselle.Hoitajan mielestä pojassa ei ollut vikaa vaan hän peilaa käytöksellään minun "patoutuneita" tunnelukkojani. =00000!!!! Sain käsittelyn,jossa kroppani lukot aukaistiin.Minulla oli sekä perittyjä että itse hankittuja tunnetaakkoja.Näitä poika oireili ulos.
  Käsittelyn jälkeen olen ollut kummallisessa tyhjässä tilassa.En ole tuntenut ärtymystä tai suuttumusta ollenkaan,mikä on yllättävää perusnegatiiviselle entiselle olemukselleni.Olen saanut sisäisen rauhan ja ihan kirjaimellisesti.Sain myös elämänohjeita mukaani,jotka nekin tuntuvat varsin realistisilta.
  En tiedä,koska hoito alkaa vaikuttaa kunnolla ja olenkin odottavalla kannalla ensi viikon koulupäiviin.Miten hoito ja loma on vaikuttaneet poikaan?Aloitimme myös homeopaatin meille ohjeistaman lisäravinnehoidon eli tiettyä B- ja D-vitamiinia hermojen vahvistamiseen,stressioireisiin ja jaksamiseen.
  Uskonko minä tähän?Uskon,sillä hoitaja pystyi latelemaan tunnelukkoni lähes kohdalleen vaikka näin hänet ensimmäisen kerran.Poikakin vaikuttaa positiivisemmalta ja minulla on olo,jota en pysty selittämään.Selittämään en pysty myöskään sitä etten todellakaan suutu kuten ennen.
  Ihminen on ihmeellinen.